Palsternakka-parsakaalikeitto / Parsnip-broccoli soup

Monet ystäväni ovat  englanninkielisiä, joten ohje tulee englannin ja suomenkielellä. Mikäli huomaat jotain tosi huonoja käännöksiä niin voit aina kommentoida. Tämä ei kuitenkaan ole mikään englanninkielen oppituntisivu.



Halusin jotain vaihtelua jälleen ainaiseen lisäkeriisiin. En ole oikein päässyt vieläkään gluteenitomien makaroonien makuun, joten vaihtoehdot ovat hyvin suppeita. Perunakaan ei oikein enää innosta. Olen aina pitänyt vihanneskeitoista, joten pienen mietinnän jälkeen päätin kokeilla palsternakkaa ja parsakaalia.

I wanted badly something variation in a daily rice portion and any potatoes meal didn't give much enthusiasm either. There are always possibility to make some glutenfree macaroni but somehow I haven't succeed with them well. I have always loved vegetable soups so after a short thinking I decided to make a parsnip-broccoli soup.

Tarvitset n. 4 hengen keittoon 200 g palsternakkaa. Kuori ja pilko ne.

You need 0,5 pounds parsnip for 3-4 servings.

Itse en löytänyt isompaa sipulia kotoa tähän hätään, joten lisäsin sen kaveriksi yhden punasipulin. Tuskin haittaa.

I didn't find any bigger onion for this soup at home so I added one red onion. It does any harm to a soup, I assume.


Lisää vettä 7 dl - 1 l riippuen miten paljon aiot lisätä parsakaalia. Itse käytin pakasteparsakaalia, joten tässä vaiheessa lisäsin pilkottujen palsternakka palojen ja sipulin päälle 7 dl vettä.

Pour in 3 - 4 cups of water. A measure depends how much you are going to add broccoli. I used 0,5 pounds frozen broccoli to a soup. So, now I only added 1 teaspoon of salt and grinded some white pepper over a soup. Let it boils under a cover about 5-10 minutes.

Lisää 1 tl suolaa ja ripaus jauhettua valkopippuria. Anna kiehua n. 5-10 minuuttia.

Lisää pakasteparsakaali.  Itselläni oli 200 g, mutta toki voit laittaa mielesi mukaan. Muista vain veden määrä. Kaipasin enemmän mausteita, joten lisäsin joukkoon 1/2 kasvisliemikuution.

I added now frozen broccoli but if you have had fresh broccoli you have hopefully added them in a same time than parsnip and onions.

I wanted something still - not strong spices but some flavors. The easiest way is to add a vegetable bouillon cube. I used an half of the cube. 

Rakastan yrttejä ja tällä kertaa kotoa löytyi lehtipersiljaa. Laitoin koko Järvikylän persilja annoksen mausteeksi keittoon (jätin kuitenkin vähän vielä koristeeksi annoksen päälle pantavaksi).

I love herbs - all of them. I found at home fresh flat-leaved parsley and added  it into a soup. You can see an amount in a pic on a bread plate. I left some for a later used to deco a portion with it.

Kun palsternakka ja parsakaali tuntuvat kypsiltä, on aika soseuttaa ne. Otin pienen tilkan kasvislientä astiaan, jolla voin huuhtoa myöhemmin soijakermapakkauksen.

It is time to puree a soup as soon as vegetables are cooked. I took a little amount of vegetable broth in a cup for using it to flush later a soya cream case.


Lisää vielä soijakerma ja sekoita. Voit lisätä myös 1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa terästämään makua. Itse pidin keittoa parempana ilman sitä, mutta sehän on vain makuasia. Tulee kokeiltua ainakin jotain uutta aina välillä. Se mitä olisin kaivannut vielä annokseen oli smetana. Lusikallinen sitä kruunaisi annoksen täydellisesti..... mutta ei voi mitään - elimistö vain ei kykene käsittelemään maitoproteiinia.

Itse pidin keitosta - toivottavasti sinäkin !

Pour in a soya cream (0,8 cup) and mixed well with a scoop. You can add if you like 1 tablespoon of white vinegar to give some extra kick. I liked a soup tastes better without it but it is always interesting to try something new. What I really missed into a soup was a little amount of smetana - but I can't help it, my system just can't handle any milkprotein.   I liked this one and hope you too !

Ruisrock jytäsi 10277:lle

Turku Music Festival 72

Sitaateissa tekstit Turun sanomat 13.8.1972 sivulta 18

SADEKAAN EI LANNISTANUT ROCKKANSAA

"Vasemmalla konsertin pääesiintyjän Uriah Heepin laulusolisti Mick Box.
Oikealla Uriah Heepin luomien tunnelmien tulkintaa".

"Säätä uhmasi 10277 urhoollista popparia, jotka kansoittivat Ruissalon kansapuiston lauantaina 12.8.1972 kahdeksaksi tunniksi".

"Nimekkään esiintymislistansa (Uriah Heep, Osibisa, Lindisfarne, MC5, Jake Holmes, Tasavallan Presidentt) ansiosta saapui Turun Musiikkijuhliin yllättävän suuri määrä popväkeä, vaikka samanaikaisesti oli Keimolassa menossa kolmipäiväinen rockfestivaali".


Sanomattakin oli selvää, että Ruisrock on saatava pidettyä Turussa. Edellisenä vuonna Ruisrock oli ollut 3 päiväinen ja nyt se oli latistettu 8 tuntiin yhdelle päivälle. Täysin käsittämätön veto.

Kylmää oli - virallinen lämpötila 11C ja vettä satoi välillä kaatamalla, mutta ei se haitannut ainakaan meikäläisen tahtia. Yhden sateenvarjon alle mahtuu yllättävän monta päätä ja loppuosan kastuminen ei niin kovin järistyttävä asia ole, kun vain rock soi. Muistaakseni Uriah Heep'n piti aloittaa kello 20, mutta rankan sateen takia aloittikin vasta 22:00. Siinä meni uusiksi monen nuoren kotiintuloajat - ja kännykkäähän ei ollut vielä keksitty.

ROCKJUHLIEN TULEVAISUUS EPÄSELVÄÄ

"Järjestäjät odottivat  viittä tuhatta rockaaja enemmän, jolloin tappio järjestelyistä olisi ollut noin 170 000 markkaa.  Tämä mahtava luku siis ylitettiin joillakin tuhansilla markoilla. Orkesterien palkkiot nousivat 125 000 markkaan. Varatuomari Erkki  Grönholm musiikkitoimikunnasta totesi, että tällasessa muodosssa ei Ruisrockia enää kannata järjestää, vaan on keksittävä jotain uutta. Turun musiikkijuhlat kokonaisuutena tuottavat tänä vuonna niin mahtavan tappion kaupungille, että on pikaisesti harkittava ryhtymistä todella radikaalisiin toimenpiteisiin......"

Tähän ei ole vieläkään oikein tullut selvyyttä , siis joka vuosi samat ongelmat eri nimillä  koskien koko Turun musiikkijuhlien toimintaa. Hyvää tehdään, rahaa ei ole milloinkaan tarpeeksi ja tappioita tulee. 

1972 oli vain kovin vähän rockkansalle mitään.......siis oliko mitään muuta kuin Ruissalo ja Keimola,.... täh?

KEIMOLA VEI RÄHJÄPORUKAN

"Räyhääjäporukka oli valinnut pitempiaikaiset juhlat ja Turkuun kokoontui ennemmin todelliset musiikin ystävät. Paljon puhutuista huumeistakaan ei ollut juuri vaivaa Turussa. Toistakymmentä käyttäjää saatiin kiinni ja ei yhtään huumeiden myyjää. Ainoa huumausaine oli hasis. Useat huumeiden käyttäjät olivat ruotsalaisia ja muita ulkomaalaisia".

"Alkoholin käyttöön poliisi kiinnitti tänä vuonna entistä enemmän huomiota. Kansanpuistohan on huvialue, eikä sille tai sen välittömään läheisyyteen lain mukaan saa kuljettaa alkoholia"......

so, kysyy kirjoittaa, who cares.....

" Portilla havaitut pullot vaihtoivatkin tälla kertaa välittömästi omistajaa"

..... olipa tarkastaus, you should only see how it goes today....siis mikä tarkastus? kysynpä vaan.

" Tätäkin asiaa katsottiin kuitenkin osittain läpi sormien; viinaa sai kyllä juoda, mutta ei poliisin nähden".

LOL, mikä laki.

"Edellisenä kesänä asiassa oli poikkeuslupa anottu alkoholin tuontiin alueelle ja tästä asiasta tiedottaminen oli jäänyt vähän huonoksi, joten monilla suuremmat määrät jäivät portin ulkopuolelle....."

Laulusolisti Eero Raittinen
ja soolokitaristi Jukka Tolonen.

OSIBISA PETTI - PRESSA EI

"Pahemmaksi pettymykseksi lienee laskettava Osibisa, joka tyytyi kosiskelemaan yleisöä makeilevalla lavashowlla ja jumputteli siinä sivussa sitten vain kovin epäaitoa afrorockia".

Täytyy sanoa, että oli todella suuri pettymys. Tuntui kuin kaverit olisivat olleet ihan väärässä maassa esiintymässä. Odotonkin jotain heiltä, mutta siihen loppui Osibisan kuuntelu.

Pressan esiintyminen meni jotenkin ohi - valitettavasti. Oli varmaan jotain muuta kiinnostavaa alueella. Puhuimme kylläkin Raittisen kanssa jotain niitä näitä ennen häneen esiintymistään. Käveli meidän ohitse, kahden nuoren tyttölapsen ja heitti jotain läppää. Jukka Tolosen soittoon kyllä olisi pitänyt paneutua - jälkiviisas miettii.

"Uriah Heep'ltä odotettin paljon sen kaksi vuotisen uransa tuoman ammattitaidon tuloksena. Siltä odotettiin hienostuneempaa puoliakustista soundia, mutta yhtyepä jyristeli Ruissalossa omituisen läpileikkauksen urastaan".

En tiedä arvosteluista, mutta se esitti juuri sitä mitä rocknuoret olivat tulleet hakemaan. Uskon, että mikäli se olisi uskaltautunut esittämään uudempaa musiikkiaan noinkin varhaisessa vaiheessa, kuitenkin pienelle määrälle kuulijoita, pettymys olisi ollut valtaisa.

Nyt se esitti July morning, Look at yourself, Easy Livin', Lady in Black, Gypsy....
vain muutaman mainitakseni.

Byron'n kanssa moikkailtiin rannalla ennen niiden esiintymistä, vaikka en ollut ihan varma oliko se David Byron. Lavalle se nousi, joten eipä tuota tarvinnut kauan pohtia. Olen aina fanittanut musiikkia, itse soundia ja onnistunutta laulua. Jos kaverit ovat hyvännäköisiä niin plussaa, mutta ei välttämätöntä.

Those were the days, eh?

Laiturilla / On a pier of the summer cottage

Tästä kaikesta Mini ja Maxi -vihkoissa oli kysymys. Ystävyydestä. Se oli kuin modernimpi versio Ystäväkirjalle, johon alakoulussa kirjoitittivat niin opettajat, sukulaiset kuin naapurin kaverit.

This is what it was all about. A friendship. Mini and Maxi books were like a modern version for a Friendbook. It was used in a primary school. The teachers and relatives were those who fulfilled the Friend book with their good advises for a good life in a future.

Mini ja Maxi tarjosi saman idean, mutta oppikouluikäisille coolimman version.

Toki kaikki eivät keränneet kirjoituksia, runoja, kuvia ja keränneet muistoja.

Minä rakastin kirjoittamista, aina kynä kädessä kirjoittamassa jotain tai piirtämässä.

Mini and Maxi did the same idea but for a bigger student in a secondary school it offered much cooler version. Of course there were many who didn't give any attention for these books. They just weren't those kinda young who wanted to write poems, gathered photos, files, movie tickets and memories.
I loved to write -  own writings and gave others to write too in my books. I was always with my pen to write something or drew something. 

Mini oli minulle päiväkirja, runokirja - runoja muilta ja itseltäni. Salaisuuksien kirja, jossa oli hyvä säilyttää muistoja. Kuitenkin avoin vihkonen, jotka ystävät saivat lukea ja lisätä omia juttujaan ja kirjoituksiaan. Ystävänkirjan ja päiväkirjan mikseri siis.

Mini was to me like a diary, a poem book - poems from me and friends.  A book of the secrets where was keeping all memories in a safe. In the same time an open book which was sharing with the closest friends. They could read it, added own writings or drawings. It was like a good wine; a mix of a friendbook and a diary.

Mini -kirjan kansi oli tärkeä : Älä ota, osta oma! pitki varkaat kaukana.
A cover of the mini book was important: Don't take, buy own! kept sticky fingers away.


Joululomalla kävimme mökillä.  Järven jää on todennäköisesti ollut jäässä, koska olin luistelmassa.
Päivän on täytynyt olla lämmin, koska olen istunut laiturilla ja ehtinyt nauttia luonnon kauneudesta.

During a Christmas holiday we used to spend one day or more at a summer cottage. The lake was probably covered with ice because I was skating (my writing below).  A day has to been very warm, because I have sit on a pier and had time to enjoy of the beauty of nature.




Istuin laiturilla, oli aivan liian hiljaista.
Katselin kuusia, jotka olivat ihanan vihreitä, vaikka oli talvi.
Lehtipuut olivat aivan paljaita - niin yksinäisiä -
talot olivat autioita, koska niissä ei ollut ihmisiä.
En nähnyt missään sillä hetkellä ihmisiä.
Kaikki oli niin autiota.
Jostain kuului auton ääni, johon sekottui jään alta kuuluva veden liplutus
ja puiden humina, kun tuuli heilutti niitä.
Se oli kuin kaunista soittoa, jota kuuntelin lumoutuneena.
Kiviportaat - jotka olivat edessäni - olivat jäässä,
koska niissä ei oltu kuljettu pitkiin aikoihin.
Lähdin luistelemaan.
Muutamia pikkulapsia tuli perässäni.
Annoin heidän tulla, koska rakastan pikkulapsia.
Menin kotiin.

1.1.1972 by me

I was sitting on a pier, it was just too silent.

I was looking at spruces around - 

they still have so marvelous green color even a winter was already well under way.  

The leafy trees were totally naked - almost lonely -

the houses at shores were empty.

Everything was so desolated.

Some distances was a sound of a car to be heard.

My ears cough a light wavelet under the ice,

and the whispers of the trees in the wind.

It was like a concert of the nature to me - I delighted in the music with rapt attention.

The stone stairs - which were in front of me on the shore - were totally covered with ice.

They has been out of used for so long time after a summer.

I went to skate.

Some kids were suddenly behind me - I let them followed me.

I love children.

I went  home.

1.1.1972  by me

KORIANTERIKANA

Tänään ideoin jälleen uuden kanareseptin. Onnistuin reseptissä - maku oli minun mieleen. 

En käytä voimakkaita mausteita, koska vatsani ei tunnu kestävän niitä. Suosin yrttejä ja olen löytänyt muutaman hyvän maustetahnan. Tänään käytin korianteritahnaa, mikä osoittautuikin oivaksi kanan mausteeksi.

Leikkasin kanafileen neljään osaan, jotta ne paistuisivat pannulla nopeammin.



Laita 2-3 rkl öljyä pannulle (itse käytin rypsiöljyä) ja kuullota keltasipulia ja punasipulia.

Lisää suolaa ja juustokuminaa fileiden pinnalle. Paista fileet molemmilta puolilta noin 5 minuuttia.

Lisää öljyä tarpeen mukaan. Itse käytän runsaasti öljyä kanan paistossa.

Älä anna pannun kuivua.

Lisää 1 pihvitomaatti ja 2 rkl korianteritahnaa. Lisää tuoretta maustebasilikaa runsaasti.
Jatka paistamista n. 10 minuuttia koko ajan kääntäen kananpaloja ja kastiketta sekoittaen.

Täysjyväriisiä ja raikasta salaattia.
Salaatissa jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, säilykepersikkaa ja säilykemangoa. Ja tuoretta maustebasilikaa, josta pidän erityisen paljon.

Lelut tauluun - kivaa askartelua

LAPSUUDEN AARTEITA

Löysimme muovisotilaita unohdettuna merimiesarkkuun. Arkku toimii tv-pöytänä ja vanhojen tavaroiden säilytyspaikkana. Sotilaita oli satoja. Kahden veljeksen sotatantereen aarteita. Eikä pelkästään sotilaita vaan armeijan tarvitsemia kuljetuskalustoa *tykkejä*hevosia*sairaskuljetusta*

*autoja*panssareita*rattaita*

Minusta on todella ikävä pitää vanhoja rakkaita tavaroita piilossa......

tehdään taulu

.

Tarveaineet: liimaa, sakset, paperimassaa, vesivärejä, pensseleitä, hohtimet, vasara, koukkuja, (pora), taustamateriaalia tauluun ja tietenkin itse taulukehys.

Kehyksen vaatimukset: Kehykseen tulee mahtua tavaraa, joten lasin ja taustan tyhjiö on tärkein asia. Löysimme Ikeasta kehyksen, jota ei oltu tarkoitettu tavarantäyttöön - mutta pienellä muutoksella se onnistuu. Lasi pitää olla - estää pölyn kerääntymisen.


Käytimme hyväksi taulukehyksen taustamateriaalia luodessamme sotilaille näköissotatannerta.

Löysimme askartelukaupasta kallio- ja kivaiheiset arkit, joista leikkasimme mielivaltaisia kuvioita taustalle. Leikkaa-liimaa manuaalisesti on ihan kivaa ajanvietettä. Liimaamiseen käy ihan mikä tahansa paperille tarkoitettu askarteluliima. Työ on hyvä jättää kuivumaan, koska sen päälle liimataan lisää tavara ja on parempi, että pinta on kuiva.


Sotilaille pitää saada maata jalkojen alle. Tarvitaan maasto, jossa voi taistella. Maaston luomiseen sopii parhaiten paperimassa. Ohjeita paperimassan valmistukseen löytyy netistä ja Jouluaskartelu -sivultani.


Muotoilimme paperimassasta pitkiä aihioita. Taivutimme niitä epämääräisesti sieltä täältä. Se mitä pitää huomioida on
1) aihion paksuus - tulee mahtua lasin ja taustan väliin.
2) aihion tasaisuus - pinnalle liimataan muovisotilaita, yksi osa aihiosta liimataan takaosaan ja yksi osa tulee näkyviin eteen.

Itse emme olleet tarkkoja tasaisuudesta sotilaiden varalle ja se kyllä kostautui!

Paperimassa-aihiot kuivuvat muutaman päivän, joten hyvä löytää niille oma tila.


Kun aihiot ovat on touhun varmaan hauskin puuha. Vesivärimaalaus. Nopeaa ja helppoa. Koko perheen touhua ja kivaa yhdessäoloa. Teimme monenlaisia värityksiä ilman mitään sen suurempaa suunnittelua.



Kun aihiot olivat kuivuneet vesivärimaalauksen jäljiltä aloitimme itse aihioiden ja muovisotilaiden liimaamisen. Koska emme olleet tasoittaneet aihioiden pintaa tarpeeksi muovisotilaat piti liimata niihin paikkoihin, jotka olivat edes vähänkin mahdollisia pitämään sotilaita paikallaan. Muovisotilaan pohjan karhentaminen auttoi vähän asiaa.

Teimme paperimassasta pieniä palloja kallioiksi ja kiviksi. Sotilaiden oli hyvä väijyä niiden takana. Liimasimme myös sinne tänne havuneulasia ja kuivuneita oksan palasia.

Kuvassa Villilännessä intiaanit puolustavat maitaan karjapaimenia vastaan.

 Kuvassa

- vasemmalla japanilaiset II maailmansodan tiimellyksissä
- oikealla englantilaiset I maailmansodan taistoissa

Kuvassa ylimmaltä riviltä alimmalle

II maailmansota

I maailmansota

Villilänsi

Viikinki-Ritari -aikakausi

Taulukehikon muutokset

Koska taulun kehys on suunniteltu valokuvalle tms paperiarkille sen taustakiinnikkeet eivät soveltuneet käyttöömme. Saimme kyllä taustan pidikkeet hyödynnettyä lasin tukemiseen. Meidän taulussa taustan tuli olla kehikon ulkoreunalla - lasin vastakkaisella puolella.  Löysin askartelukaupasta juuri sopivan mittaisia muoviputkia. Kotoa löytyi kaikenlaista muoviputken palasta myös, joista olisimme myös saaneet sopivat kulmatuet, mutta emme nyt tarvinneet niitä.

Veistimme pienet viillot muovipalasiin karhentaen näin niiden pintaa. Kehyksen pinta oli myös hyvin kiiltävä, mutta annoimme sen olla. Liimana käytin askartelukaupasta löytämääni amerikkalaista askarteluliimaa, joka osoittautui hyvinkin monipuoliseksi. Hinta 3,50e - laatusuhde todella hyvä.

Koska taulu on pitkä (78 cm) liimasimme tukia pitkälle sivulle 3-4 kappaletta / sivu ja lyhyille sivuille 2 kappaletta + jokaiseen kulmaan tappi.

Seuraavaksi, ennen taustan kiinnittämistä porasimme kaksi reikää kehyksen ulkopintaan ripustusnauhan / vaijerin kiinnittämistä varten.




On hyvä myös hakata tuet taustalle ennen kuin asetat lasin paikalleen!

    

Teimme poralla pienen alun nauloille, jotka naputtelimme vasaralla puolet kehyksen sisään jättäen puolet taivutukseen. Naulat askartelunauloja. 

Valmis taulu

Aloitimme taulukehyksen ostolla elokuussa. Pitkin syksyä keräilimme tarveaineita. Paperimassa-aihiot kuivuivat kuukauden ajan keittiössä. Olivat aina tiellä ja niitä nosteltiin tasolta tasolle päivittäin. Maalatut, kuivuneet aihiot pyörivät ruokapöydällä kuukauden päivät. Tausta laitettiin paikalleen jouluaaton aattona, koska olimme päättäneet antaa tämän taulun sille toiselle poikavintiölle, joka oli pienenä leikkinyt muovisotilailla veljensä kanssa päiviä - viikkoja - kuukausia.

 Joululahja - täynnä lämpimiä muistoja.