Laiturilla / On a pier of the summer cottage

Tästä kaikesta Mini ja Maxi -vihkoissa oli kysymys. Ystävyydestä. Se oli kuin modernimpi versio Ystäväkirjalle, johon alakoulussa kirjoitittivat niin opettajat, sukulaiset kuin naapurin kaverit.

This is what it was all about. A friendship. Mini and Maxi books were like a modern version for a Friendbook. It was used in a primary school. The teachers and relatives were those who fulfilled the Friend book with their good advises for a good life in a future.

Mini ja Maxi tarjosi saman idean, mutta oppikouluikäisille coolimman version.

Toki kaikki eivät keränneet kirjoituksia, runoja, kuvia ja keränneet muistoja.

Minä rakastin kirjoittamista, aina kynä kädessä kirjoittamassa jotain tai piirtämässä.

Mini and Maxi did the same idea but for a bigger student in a secondary school it offered much cooler version. Of course there were many who didn't give any attention for these books. They just weren't those kinda young who wanted to write poems, gathered photos, files, movie tickets and memories.
I loved to write -  own writings and gave others to write too in my books. I was always with my pen to write something or drew something. 

Mini oli minulle päiväkirja, runokirja - runoja muilta ja itseltäni. Salaisuuksien kirja, jossa oli hyvä säilyttää muistoja. Kuitenkin avoin vihkonen, jotka ystävät saivat lukea ja lisätä omia juttujaan ja kirjoituksiaan. Ystävänkirjan ja päiväkirjan mikseri siis.

Mini was to me like a diary, a poem book - poems from me and friends.  A book of the secrets where was keeping all memories in a safe. In the same time an open book which was sharing with the closest friends. They could read it, added own writings or drawings. It was like a good wine; a mix of a friendbook and a diary.

Mini -kirjan kansi oli tärkeä : Älä ota, osta oma! pitki varkaat kaukana.
A cover of the mini book was important: Don't take, buy own! kept sticky fingers away.


Joululomalla kävimme mökillä.  Järven jää on todennäköisesti ollut jäässä, koska olin luistelmassa.
Päivän on täytynyt olla lämmin, koska olen istunut laiturilla ja ehtinyt nauttia luonnon kauneudesta.

During a Christmas holiday we used to spend one day or more at a summer cottage. The lake was probably covered with ice because I was skating (my writing below).  A day has to been very warm, because I have sit on a pier and had time to enjoy of the beauty of nature.




Istuin laiturilla, oli aivan liian hiljaista.
Katselin kuusia, jotka olivat ihanan vihreitä, vaikka oli talvi.
Lehtipuut olivat aivan paljaita - niin yksinäisiä -
talot olivat autioita, koska niissä ei ollut ihmisiä.
En nähnyt missään sillä hetkellä ihmisiä.
Kaikki oli niin autiota.
Jostain kuului auton ääni, johon sekottui jään alta kuuluva veden liplutus
ja puiden humina, kun tuuli heilutti niitä.
Se oli kuin kaunista soittoa, jota kuuntelin lumoutuneena.
Kiviportaat - jotka olivat edessäni - olivat jäässä,
koska niissä ei oltu kuljettu pitkiin aikoihin.
Lähdin luistelemaan.
Muutamia pikkulapsia tuli perässäni.
Annoin heidän tulla, koska rakastan pikkulapsia.
Menin kotiin.

1.1.1972 by me

I was sitting on a pier, it was just too silent.

I was looking at spruces around - 

they still have so marvelous green color even a winter was already well under way.  

The leafy trees were totally naked - almost lonely -

the houses at shores were empty.

Everything was so desolated.

Some distances was a sound of a car to be heard.

My ears cough a light wavelet under the ice,

and the whispers of the trees in the wind.

It was like a concert of the nature to me - I delighted in the music with rapt attention.

The stone stairs - which were in front of me on the shore - were totally covered with ice.

They has been out of used for so long time after a summer.

I went to skate.

Some kids were suddenly behind me - I let them followed me.

I love children.

I went  home.

1.1.1972  by me