Alitalosta kirjeitä

Isoäitini syntyi Alitalossa Haahti -nimiseen perheeseen. Talo sijaitsi Alitalonkadun ja Ruohonpäänkadun välissä Ruohonpään kylässä, Maarian pitäjässä, Turun ja Porin läänissä. Taloa ei enää löydy alueelta. Tilaan kuului monta hehtaaria peltoaluetta monien muiden alueen viljelijöiden kanssa. Monet nykyiset asuinalueet Kähäristä aina Markulantielle asti olivat viljeltävää peltoaluetta. Pienempää viljelyaluetta löytyi myös Karpilahkosta, joka sijaitsi 35 km koilliseen kylästä ja Raudunpalsta, joka sijaisti 15 km pohjoiseen kylästä.

Isoäitini itse kertoi miten hän juoksi läpi viljapeltojen kinttupolkua pitkin - tuolloin Kähärlän kansakouluun 1910-luvun loppupuolella ja kävi joskus uimassa nykyisen Manhattanin kohdalla ojapahasessa.

Itseltäni löytyy alkuperäinen kartta peltoalueista. Sen on allekirjoittanut K.R. Silfvenius 1905, Harald Nordfors 1907,  Saladin Sirelius 1907 ja  S. Skyttä 1910.

Alitalossa asui monenlaista väkeä ja isoäitini jäämistöstä on löytynyt kirjeitä, jotka eivät kuulu suvulleni. Toivonkin nyt löytävän niiden oikeat jälkeläiset näin blogin välityksellä.

Kirjeet uhkuvat ajan henkeä. Niitä on todella hauska lukea ja hypätä aikaan ennen nettiä. Olen tehnyt selkokielelle tekstin alkuperäisestä kirjeestä, jonka lataan myöhemmin sivulleni.

Toukokuun 24 päivä 1898

Kusta Robert Alitalo Maarialla

Rakas Veli Kustupoika.!!!

Soi kannel kaikuva, Helahtele harppu

heleä Nyt anna riemu=äänes raikas

raikua kans kiles k imeä tääll soida

ain. Herran kunniaksi jalosti.

Sä virsin viserrä sionille Herran

armoa; Sen kylläisyttä kuuluvasti

kyherrä ja liiton aroa, kuin Herra

kansamme ja liiton teki kastehesam=

me.

Sä soittelollasi murhemieltä Saulin

virvoitit suru=sydämensä laulell=

asi ilohon kirvoitit: Siis sulaveisu=

ulla rauhoita vielä murhellisia!

Soi, kannell Sionin! Ylistystä täällä

Herralle siks että kerran majoista ->

(kirj.maininta Sivussa pystysuoraan)

Myös vasta öljymäki yrtti=tarha, min ruohon veri=hiki punasi

kun Isä rukoili hän ylesin yöllä, kun kaikki hänet jätti hylkäsi

tään kedakin Pääsemme irrall, Taivassa

asuman, ikuista voiton virttä visaa=

maam.

Näillä kantelen värsyillä tääs, taas tervehtän

sinua, koska aikani sen myöntä. Ei min=

nulla mitän uusia sentän ole kerrot=

tavana sanan vaan paljon terveisiä

ja kysyn kuinkas olet voinu siellä.

Minä uneksin joo täälä kerran että

sinä olit kuollu, ja minä kuulin kun

sua veisattin, ulos ja minä kiiruhtiin

katsoman sinun ruumistas minä

kysyin mahdetanko sitä näyttä ja sanoi yksi vanha muija ja minä potkimän ylös trappuja, ja kun minä pääsin muutaman askelen ylös niin minä heräsin. Se oli karen kerroksinen bykninki ja sinä olit ylhällä ja minä alhalla ja ne trapput olivat niin valkoiset kun min tulin niitä myören. Mitäs tämä tietä, tierotta ei se mene kyllä minä siittä varma olen jos se sit on hyvä taikka paha. muista ain vaan Luojasi

(kirj.maininta oikealla pystysuoraan)

nyt olemme taas voittanut sen talvien vaivat, onko se ollut kyllä pitkä sulla R V

sivu 3

käve sitte hyvin tai huonost, pane kaikki huoles Herra

Minä sain nyt juuri kuulla että Erllantti

oli pannut jalkansa kahdesta kohti poi=

kki. se Sandran mies muistaks sitä.

ole sinäkin varovainen siella kivis=

mäes ettei mittän vahinko vaan tule.

En minä tierä mitän sieltä kotoa, yh=

den kerran olen tänä talvena sielä

ollut. ja sielä oltin mäkkelläs vielä

Minakin (kirj.huom Miina) eikä her (?) ole yhtän minun ty=

könäni ollet. Alina sentän oli yksi

päivä ja sanoi että Ville on ollut

vesikopis, ja on rähisyt sielä. Sas nädä mikä siittä loputakin tule Isä sielä vaan niin juo ja tralla, saat nährä kuinka kauan nee rahat kestä ennen kun on puti puhdas. Onhan se merkkillistä kunei ymmärä oma vahinkoas, että sellainen elämä turmele ei ainoastansa ruumin vaan myös sielunkin. Voi Herra kaikkein Luoja armata häntä vielä niin kauana kun vielä aika on että hänen silmänsä aukenisivat ja hän näkis hänen surkian tilansa. Tässä mailmasa

(kirj.maininta keskellä pystysuorassa)Hän puhui siellä yksinäisyyressä Isällen, jonka helmasta lähti hän. Sydäntän joka synnit kaikk (i) tai (ensa kantoi, hän sinne siirtyi keventämähän

se vielä utta mutta toisesa ei, kyllä siellä

sitte pysytän mihin tullan on sielä sitte

iloa tai surua. Herra itte varjelkon meitä

itkun tulemasta, ja hän torelakin sen

teke jos mee vaan sydämestämme sen

teemme. Ja rakas Kustu minä puolestani

kaikesta voimastani varoitan sinua

elä millän tavalla anna tämän kallin=

ajan hukkan kulua. Jolet viellä oiken

oivala Jumalan sana, niin pyydä

sitä kaikella muoto, niin minä olen

siittä varma ettäs sen myös saat, mitas

pyydät. Elä luota mailman päälle

se on niin pian pettävä. Rukoile Juma

lalta kaiki mittä sinun rauhas sapi,

niin ett sinä ole sitä koskan katuva.

Nyt minä suljin taas minun kirjen

ja siinä toivossa että minä sinun vielä

näen täälä vapauden (pyyhitty yli) vapasti kävelevän

ja että sinä uskon tielle tulisit.

Hyvästi ja voi hyvin Herrassa

Sitä Toivo Siskosi Fina Nurmi

Muista Luojas enen kun pahat päivät tulevat

(kirj.maininta ylhäällä ylösalaisin)

Voi hyvin ja maka makesti, minä kanssa

(kirj. maininta oikealla pystysuorassa)

menen jo pian levolle tiskit kaivatan vielä koska

että kolise minun paperini teke jakselu (?) niukka

käkä tiskaja

(kirj.maininta alhaalla ylösalaisin)parasta että lakata tarvee magot