Mini ja maxi - muistojen vihkoset

Muistatko, kun tuli Mini? Pieni kovakantinen vihko / kirjanen, joka oli täynnä tyhjiä sivuja - kirjoitettavaksi.

Siitä tuli villitys ja niinpä sinne kirjoitettiin kaikkea tärkeää. Se ei ollut päiväkirja, ei toki. Siihen kerättiin runoja kavereilta, lehdistä - pääasiassa Suosikin kirjoituspalstalta ja viikkolehtien nuorten sivuilta. Omaakin tuontantoa tuli toisinaan kirjoitettua.

Teimme ystäväni kanssa nahasta suojat, jotta Minin kunto pysyy hyvänä.  Liitteenä on lukematon määrä leikattuja runoja, kuvia, piirustuksia, lehtimainoksia ja muistojen leffalippuja. Kopiointi oli todella vaikeaa 70-luvulla ellei sattunut olemaan ketään tuttua töissä paikassa, jossa olisi ollut kopiointioikeus  tai mahdollisuus kopioida muuta kuin omaa työpaikalla olevaa materiaalia.

Ministä ja Maxista löytyy niin iloa antavia juttuja kuin myös surullisia muistoja.

Ajatukseni oli kirjoittaa runoja kaikille iloksi, mutta......

Eräs koskettava tarina on pakko liittää tänne ihan ensimmäiseksi.

Jarno Saarisen kuolema oli kova isku, vaikka en ollutkaan moottoripyöräurheilusta kovinkaan kiinnostunut tuolloin. Myöhemmin, kuten 70-luvun loppupuolella erään muistan erään moottoripyörätapahtuman Italiassa Venetsian lähellä, jossa nostettiin Suomen lippu salkoon ja pidettiin minuutin mittainen hiljainen hetki Jarnolle. Silloin ehkä aloin ymmärtää miten paljon Jarnon menetys oli koskettanut kansainvälisesti monia ja koskettaa yhä.


Jarno in Memoriam kirjoitus (kirjoittaja tuntematon)

'Vaikka olisin ylivoimainen, haluan valoittaa aikaa, ajan takaa vauhtia ja voittaa, josta en itsekään tiedä, mikä se on. Kuvittelen, että se on täydellinen kaarre, täydellinen kierros, täydellinen kilpailu. Mutta joskus minusta tuntuu, että tahtomattani tavoittelen tällä tyylillä lopullista maalia, jonne tultaessa ei maalimiehellä ole ruutulippua vaan viikate.' Yksi on heistä poissa.

Jarnon viimeinen kierros umpeutui (kirjoittaja tuntematon):

Harmaana ja murheellisena valui sade päivänä jona Jarno saatettiin viimeiselle matkalleen. Sade lankesi suoraan alas. Hiljaisena, vaimeana, läpitunkevana. Taivas itki. Ja läpitunkevaa oli suru, joka vallitsi saattojoukon. Jarno lähti kesken uransa huikaisevaa nousua. Satojen saattelemana, miljoonien muistamana. Hänelle annettiin seppele ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

Tänään tällaista - huomenna jotain iloisempaa.