Mini ja maxi - muistojen vihkoset

Muistatko, kun tuli Mini? Pieni kovakantinen vihko / kirjanen, joka oli täynnä tyhjiä sivuja - kirjoitettavaksi.

Siitä tuli villitys ja niinpä sinne kirjoitettiin kaikkea tärkeää. Se ei ollut päiväkirja, ei toki. Siihen kerättiin runoja kavereilta, lehdistä - pääasiassa Suosikin kirjoituspalstalta ja viikkolehtien nuorten sivuilta. Omaakin tuontantoa tuli toisinaan kirjoitettua.

Teimme ystäväni kanssa nahasta suojat, jotta Minin kunto pysyy hyvänä.  Liitteenä on lukematon määrä leikattuja runoja, kuvia, piirustuksia, lehtimainoksia ja muistojen leffalippuja. Kopiointi oli todella vaikeaa 70-luvulla ellei sattunut olemaan ketään tuttua töissä paikassa, jossa olisi ollut kopiointioikeus  tai mahdollisuus kopioida muuta kuin omaa työpaikalla olevaa materiaalia.

Ministä ja Maxista löytyy niin iloa antavia juttuja kuin myös surullisia muistoja.

Ajatukseni oli kirjoittaa runoja kaikille iloksi, mutta......

Eräs koskettava tarina on pakko liittää tänne ihan ensimmäiseksi.

Jarno Saarisen kuolema oli kova isku, vaikka en ollutkaan moottoripyöräurheilusta kovinkaan kiinnostunut tuolloin. Myöhemmin, kuten 70-luvun loppupuolella erään muistan erään moottoripyörätapahtuman Italiassa Venetsian lähellä, jossa nostettiin Suomen lippu salkoon ja pidettiin minuutin mittainen hiljainen hetki Jarnolle. Silloin ehkä aloin ymmärtää miten paljon Jarnon menetys oli koskettanut kansainvälisesti monia ja koskettaa yhä.


Jarno in Memoriam kirjoitus (kirjoittaja tuntematon)

'Vaikka olisin ylivoimainen, haluan valoittaa aikaa, ajan takaa vauhtia ja voittaa, josta en itsekään tiedä, mikä se on. Kuvittelen, että se on täydellinen kaarre, täydellinen kierros, täydellinen kilpailu. Mutta joskus minusta tuntuu, että tahtomattani tavoittelen tällä tyylillä lopullista maalia, jonne tultaessa ei maalimiehellä ole ruutulippua vaan viikate.' Yksi on heistä poissa.

Jarnon viimeinen kierros umpeutui (kirjoittaja tuntematon):

Harmaana ja murheellisena valui sade päivänä jona Jarno saatettiin viimeiselle matkalleen. Sade lankesi suoraan alas. Hiljaisena, vaimeana, läpitunkevana. Taivas itki. Ja läpitunkevaa oli suru, joka vallitsi saattojoukon. Jarno lähti kesken uransa huikaisevaa nousua. Satojen saattelemana, miljoonien muistamana. Hänelle annettiin seppele ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

Tänään tällaista - huomenna jotain iloisempaa.

Lapselle sukat jouluksi / Kids socks for a Christmas

Vielä ehtii tehdä joulupukin konttiin muutamia villasukkia.
Ja varsinkin näin pieniä. Itse en odottanut lainkaan näin söpöjä - anteeksi nyt vain oman työn tuloksen kehuminen.

Nämä ovat tarpeen ja varmasti ilahduttaa ei niinkään saajaa, joka repii jalastaan kaiken pois vaan äitiä, joka osaa arvostaa itse kudottuja sukkia.
Äidille toki on omat sukat, joten ehkäpä poikakin pitää näitä jalassaan.

Harkitsen vielä lataanko sukat omalle sivustolleni
www.etsy.com/shop/knittinghdrider


There are still plenty of time to knit wool socks into a Santa's sack. And at least these little ones. I didn't myself expect to get so cute socks. Absolutely yummy ones.

These are really needed and certainly delight not a receiver - who are willing only take all socks off the feet - but a mom who appreciates own knitted socks. To the mom there are already one pair of the socks so perhaps the kid is willing to wear these too. I used some same green color to the mom's socks too.

I am not sure if I am going to upload these on my etsy sites - perhaps.
You can always take a look at my site and perhaps find something intresting :-)
www.etsy.com/shop/knittinghdrider

Kausela

Isäni auto - my dad's car

On nämä niin ihania - nämä vanhat valokuvat.

Lastauslaiturit eivät ole muuttuneet. Ne ovat yhä edelleen aika ankeita paikkoja muutamissa yrityksissä ympäri Suomea.

These pics are just so fabulous - these old photos.

The loading platforms haven't changed a bit during years. Some companies own still as gloomy loading platforms as in this pic all over FInland.

Mitä nyt itse olen tavaraa toimittanut erilaisiin yrityksiin  puoliperävaunuyhdistelmällä.
I have been supplying myself stuff to different kind companies by a semi - Volvo.

Tämän yrityksen lastauslaitureita ei ole enää, eikä itse yritystäkään - samalla nimellä mitä se oli 60-luvulla. Yrityksen vanha toimistorakennus on jätetty uusien tuotantorakennusten keskelle.

Mikä sinänsä on hieno asia -b-

These loading platforms are history and also a company itself - at least by the same name what it was in 60ties. An old office building seems to be there sill - surrounded by new production units.

Tässä kuvassa toki auto on mahtava. Pitänee kysyä merkkiä, kun nyt en muista. Siihen mahtui hyvin vanhemmat eteen ja 3 lasta takapenkille. Ilman turvavöitä tietenkin.

A car itself is really cool. I need to ask my dad the brand - I can't remember. The parents and 3 kids suits well in the car. Without seat belts - of course.

Taustalla olevalla pellolla hiihdettiin talvisin. Juuri tässä kohtaa on Kaarinan ja Turun raja.

In the back ground on the fields one could found marvelous ski tracks in the winters. Just in this area is a border of Turku and Kaarina.

Takana oleva lato voi olla olla vieläkin paikallaan - pitääpi tarkistaa asia seuraavalla kerralla, kun kuljen 10 tietä. En ole muistanut kiinnittää asiaan huomioita. Lato on kuitenkin joen toisella puolella.

A barn on a back ground could be found still there - I should check this next time when I am on my way on a route 10.  I have forgot put my attention into this barn. It situated after all in the other side of the river.

Mitä tässä etutaustalla nykyisin on? Aurajoen tällä puolella.....

What is today in this place - in this site of the Aura river-----

ABC Auranlaakso - A gasoline monument ABC

Alitalosta kirjeitä

Isoäitini syntyi Alitalossa Haahti -nimiseen perheeseen. Talo sijaitsi Alitalonkadun ja Ruohonpäänkadun välissä Ruohonpään kylässä, Maarian pitäjässä, Turun ja Porin läänissä. Taloa ei enää löydy alueelta. Tilaan kuului monta hehtaaria peltoaluetta monien muiden alueen viljelijöiden kanssa. Monet nykyiset asuinalueet Kähäristä aina Markulantielle asti olivat viljeltävää peltoaluetta. Pienempää viljelyaluetta löytyi myös Karpilahkosta, joka sijaitsi 35 km koilliseen kylästä ja Raudunpalsta, joka sijaisti 15 km pohjoiseen kylästä.

Isoäitini itse kertoi miten hän juoksi läpi viljapeltojen kinttupolkua pitkin - tuolloin Kähärlän kansakouluun 1910-luvun loppupuolella ja kävi joskus uimassa nykyisen Manhattanin kohdalla ojapahasessa.

Itseltäni löytyy alkuperäinen kartta peltoalueista. Sen on allekirjoittanut K.R. Silfvenius 1905, Harald Nordfors 1907,  Saladin Sirelius 1907 ja  S. Skyttä 1910.

Alitalossa asui monenlaista väkeä ja isoäitini jäämistöstä on löytynyt kirjeitä, jotka eivät kuulu suvulleni. Toivonkin nyt löytävän niiden oikeat jälkeläiset näin blogin välityksellä.

Kirjeet uhkuvat ajan henkeä. Niitä on todella hauska lukea ja hypätä aikaan ennen nettiä. Olen tehnyt selkokielelle tekstin alkuperäisestä kirjeestä, jonka lataan myöhemmin sivulleni.

Toukokuun 24 päivä 1898

Kusta Robert Alitalo Maarialla

Rakas Veli Kustupoika.!!!

Soi kannel kaikuva, Helahtele harppu

heleä Nyt anna riemu=äänes raikas

raikua kans kiles k imeä tääll soida

ain. Herran kunniaksi jalosti.

Sä virsin viserrä sionille Herran

armoa; Sen kylläisyttä kuuluvasti

kyherrä ja liiton aroa, kuin Herra

kansamme ja liiton teki kastehesam=

me.

Sä soittelollasi murhemieltä Saulin

virvoitit suru=sydämensä laulell=

asi ilohon kirvoitit: Siis sulaveisu=

ulla rauhoita vielä murhellisia!

Soi, kannell Sionin! Ylistystä täällä

Herralle siks että kerran majoista ->

(kirj.maininta Sivussa pystysuoraan)

Myös vasta öljymäki yrtti=tarha, min ruohon veri=hiki punasi

kun Isä rukoili hän ylesin yöllä, kun kaikki hänet jätti hylkäsi

tään kedakin Pääsemme irrall, Taivassa

asuman, ikuista voiton virttä visaa=

maam.

Näillä kantelen värsyillä tääs, taas tervehtän

sinua, koska aikani sen myöntä. Ei min=

nulla mitän uusia sentän ole kerrot=

tavana sanan vaan paljon terveisiä

ja kysyn kuinkas olet voinu siellä.

Minä uneksin joo täälä kerran että

sinä olit kuollu, ja minä kuulin kun

sua veisattin, ulos ja minä kiiruhtiin

katsoman sinun ruumistas minä

kysyin mahdetanko sitä näyttä ja sanoi yksi vanha muija ja minä potkimän ylös trappuja, ja kun minä pääsin muutaman askelen ylös niin minä heräsin. Se oli karen kerroksinen bykninki ja sinä olit ylhällä ja minä alhalla ja ne trapput olivat niin valkoiset kun min tulin niitä myören. Mitäs tämä tietä, tierotta ei se mene kyllä minä siittä varma olen jos se sit on hyvä taikka paha. muista ain vaan Luojasi

(kirj.maininta oikealla pystysuoraan)

nyt olemme taas voittanut sen talvien vaivat, onko se ollut kyllä pitkä sulla R V

sivu 3

käve sitte hyvin tai huonost, pane kaikki huoles Herra

Minä sain nyt juuri kuulla että Erllantti

oli pannut jalkansa kahdesta kohti poi=

kki. se Sandran mies muistaks sitä.

ole sinäkin varovainen siella kivis=

mäes ettei mittän vahinko vaan tule.

En minä tierä mitän sieltä kotoa, yh=

den kerran olen tänä talvena sielä

ollut. ja sielä oltin mäkkelläs vielä

Minakin (kirj.huom Miina) eikä her (?) ole yhtän minun ty=

könäni ollet. Alina sentän oli yksi

päivä ja sanoi että Ville on ollut

vesikopis, ja on rähisyt sielä. Sas nädä mikä siittä loputakin tule Isä sielä vaan niin juo ja tralla, saat nährä kuinka kauan nee rahat kestä ennen kun on puti puhdas. Onhan se merkkillistä kunei ymmärä oma vahinkoas, että sellainen elämä turmele ei ainoastansa ruumin vaan myös sielunkin. Voi Herra kaikkein Luoja armata häntä vielä niin kauana kun vielä aika on että hänen silmänsä aukenisivat ja hän näkis hänen surkian tilansa. Tässä mailmasa

(kirj.maininta keskellä pystysuorassa)Hän puhui siellä yksinäisyyressä Isällen, jonka helmasta lähti hän. Sydäntän joka synnit kaikk (i) tai (ensa kantoi, hän sinne siirtyi keventämähän

se vielä utta mutta toisesa ei, kyllä siellä

sitte pysytän mihin tullan on sielä sitte

iloa tai surua. Herra itte varjelkon meitä

itkun tulemasta, ja hän torelakin sen

teke jos mee vaan sydämestämme sen

teemme. Ja rakas Kustu minä puolestani

kaikesta voimastani varoitan sinua

elä millän tavalla anna tämän kallin=

ajan hukkan kulua. Jolet viellä oiken

oivala Jumalan sana, niin pyydä

sitä kaikella muoto, niin minä olen

siittä varma ettäs sen myös saat, mitas

pyydät. Elä luota mailman päälle

se on niin pian pettävä. Rukoile Juma

lalta kaiki mittä sinun rauhas sapi,

niin ett sinä ole sitä koskan katuva.

Nyt minä suljin taas minun kirjen

ja siinä toivossa että minä sinun vielä

näen täälä vapauden (pyyhitty yli) vapasti kävelevän

ja että sinä uskon tielle tulisit.

Hyvästi ja voi hyvin Herrassa

Sitä Toivo Siskosi Fina Nurmi

Muista Luojas enen kun pahat päivät tulevat

(kirj.maininta ylhäällä ylösalaisin)

Voi hyvin ja maka makesti, minä kanssa

(kirj. maininta oikealla pystysuorassa)

menen jo pian levolle tiskit kaivatan vielä koska

että kolise minun paperini teke jakselu (?) niukka

käkä tiskaja

(kirj.maininta alhaalla ylösalaisin)parasta että lakata tarvee magot

Gluteeniton rusina-karpaloleipä uunissa / Glutenfree Raisin-CranberryOven Baked

Olen vuosien varrella valmistanut useita erilaisia versioita leipiä gluteenittomista jauhoista. Jotkut onnistuvat ja jotkut eivät. Kyse ei ole pelkästään gluteenittomien jauhojen erilaisuudesta vs vehnäjauhot vaan enemmänkin oikeiden aineiden suhteista toisiinsa, aineiden lämpötilasta, aineiden määristä ja ajoituksesta. Olen epäonnistunut myös ns. normaalien leipien leipomisessa toisinaan.

Sanotaan, että leipäkoneessa gluteeniton onnistuu parhaiten. Sanon painavan mielipiteeni tähän, koska olen onnistunut leipomaan erittäin hyviä leipiä ihan tavallisessa uunissa. Vähän enemmän joutuu laittamaan aikaa taikinan tekemiseen, mutta haitanneeko tuo.

RUSINA-KARPALOLEIPÄ

3 dl vettä (keitä yli kädenlämpöiseksi)

2,5 rkl öljyä
1 tl suolaa
2,5 rkl tummaa siirappia
1 tl etikkaa
1 dl tummaa gluteeniton jauhoseos (Viljatuote)
2 dl Provena Flour mix oat
1 dl tummaa täysjyväriisijauho (Viljatuote)
2 dl maalaisleipä jauhoseos (Semper)
0,5 dl karkea jauhoseos (Semper)
2,5 rkl gluteeniton hapantaikinajauhe (Finax)
0,5 dl rusinoita
0,5 dl kuivattu karpalo
2 tl kuivahiivaa

• Lämmitä vesi mikrossa tai keitä liedellä yli kädenlämpöiseksi (ei kiehuvaa).
• Lisää veteen öljy, suola, siirappi, etikka.
• Sekoita jauhot, hapantaikinajauhe, kuivahiiva keskenään.
• Kaada jauhoseos nesteeseen.
• Sekoita lusikalla.
• Taikinan tulee olla mielellään löysähköä kuin kiinteää (vs vehnäjauhotaikina).
• Itse lisäsin vielä 0,5 lämmintä vettä ja 1 rkl öljyä silmämääräisesti.
• Lisää lopuksi rusinoita, karpaloita tai auringonkukansiemeniä tms.
• Kaada taikina uunivuokaan (itselläni silikonivuoka), laita vuoka lämpimään paikaan liinan alle nukkuman 30 minuutiksi. Uuni 160-170 C asteeseen.

   
 * Paistoin leivän ensin 30 minuuttia keskitasolla.
 * Sivelin kylmää vettä leivän pinnalle (n. 1-2rkl).
 * Jatkoin paistamista vielä 15 minuuttia.

Kaadan yleensä lämpimän leivän suoraan pois kuumasta vuoasta, sivelen pinnalle kylmää vettä ja asetan liinan alle lepäämään.

Koti täytyy tuoreen leivän tuoksusta

ei vaan jaksa odottaa
siivutan lämpimän leivän ja maistan - monta palaa.


Leikatut siivut pakastimeen niiden jäähdyttyä, jos niitä vielä on.
Sieltä mikron kautta leipä on aina tuoreen makuista.

Tämä leipä ei ehtinyt pakkastimeen -    syötävän hyvää  

Karviaismarjahyytelö / Gooseberry jam

Kesän talteen otetut karviaismarjat ovat odottaneet jatkokäsittelyä pakastimessa. Sain kerättyä yhdestä karviaismarjapensaasta liki 10 litraa tummanpunaisia karviasmarjoja http://fi.wikipedia.org/wiki/Karviainen

Marjat pakasterasioihin, 2 rkl sokeria / rasia ja pakkaseen.

Hyytelön valmistus:

• Kattilan pohjalle sen verran vettä, että pohja peittyy (noin 1 cm kattilan pohjasta ylöspäin mitattaessa). 
• Kaada pakastetut marjat kattilaan (marjoja voi olla kattila täynnä, koska ne painuvat kasaan).
• Anna marjojen kiehua niin kauan, kunnes ne ovat pehmeitä ja menevät helposti rikki.
• Kaada marjat siivilään, paina puukauhalla / lusikalla marjat siivilän läpi astiaan mehuksi.
• Mittaa mehun määrä ja kaada mehu kattilaan.

Sokerin määrä:

1 l mehua
750 - 800 g (9-12 dl) sokeria

Itse olen laittanut ensin pienimmän määrän ja lisännyt sokeria tarpeen mukaan. Pidän makeasta, nam


Mittaa tarvittava määrä sokeria mehun joukkoon ja anna mehun kiehua n. 10 minuuttia. Älä sekoita mehua keittämisen aikana vaan kerää pinnalle syntyneen vaahdon pois lusikalla tai kauhalla varovasti. Olen itse testannut hyytelöitymisen puukauhalla. Kasta puukauha mehuun, odota kunnes kauha on jäähtynyt. Mikäli mehutilkka liikkuu kauhalla on syytä lisätä sokeria mehuun. Olen lisännyt sokeria 0,5 - 1 dl kerrallaan varovasti sekoittaen. Tee hyytelöitymistesti n. 5 min kuluttua. Mehu tulee hyytelöityä kauhaan tai lusikkaan siten, ettei mehutilkka liiku kuin millin parin.

Steriloi lasiset purkit uunissa n. 100 Celsius asteessa. Kaada mehu kuumiin purkkeihin ja laita kansi kiinni heti. Muistithan steriloida myös kannet uunissa. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ennen jääkaappiin laittoa.

Mikäli annat omatekoisen hyytelön lahjaksi muistathan ottaa vanhat etiket pois ja askartele tilalle omat etiketit myöhemmin.

ASKARTELUA

• Leikkaa jouluaiheisesta kankaasta sopivan kokoinen pala.

• Pala saa olla juuri sen kokoinen miten isot poimutukset haluat kannen hatulle.

• Itse leikkasin kuvan mukaisen palan ja sidoin paperinarulla kankaan kannen hatuksi.

• Lisäsin solmukohtaan muutaman paperinarun ja avoin narun päät pienen matkaan saaden näin elävöitettyä koristelua.

ETIKETTI

Leikkaa kartongista purkin koon mukainen pala.

Käytä vesiliukoista tussia.

Koristele etiketti.

Etikettiin voi lisätä tarroja, tulostaa omia valokuvia, piirustuksia, käyttää sabluunaa avuksi koristelussa....







Mikäli annat purkin lahjaksi ystävällesi löytyisikö ystävästäsi muistoja, jotka voit lisätä etikettiin?

Juuresuunimunakas / A vegetable omelet

Tänään päätin lisätä ruokavalioon muutaman vihanneksen ja päädyin valmistamaan uunimunakasta.

Pala kesäkurpitsaa, retikkaa ja raitajuurta. Raitajuuri on kuin punajuuri, mutta pienempi ja maultaan miedompi.

Today I desired to add some vegetables into my diet. I bought some zucchini, radish and not so well known beetroot; a beet stripe root. It is smaller than a common beet red and yellow root, looks quite same kind but has nice stripes inside. Its taste is much more milder than the common beet roots.

Kahden munan munakas / Two egg omelette:

2 kananmunaa / 2 eggs
1 tl suolaa / 1 teaspoon salt
2 rkl soijakermaa / 2 tablespoon soya cream
1 tl korianteritahnaa / 1 teaspoon coriander paste
1 tl kaffir lime leaves / 1 teaspoon kaffir lime leaves
1-2 dl pilkottua vihannesta / 1 cup hashed vegetables

Riko kananmunat uuninkestävään vuokaan. Sekoita esim. haarukalla niin kauan, että väri muuttuu vaalean keltaiseksi.  Lisää soijakerma ja jatka sekoittamista siten, että saat rakenteesen mukaan ilmaa mahdollisimman paljon. Lisää korianteritahna ja sekoita. Kaada seoksen päälle pilkotut vihannekset ja lisää vielä kaffir lime leaves -mauste. Uuni 160C n. 20 min.

Crack eggs into a oven-proof casserole and beat them until they turn a pale yellow color. I used a fork for that. Add a soya cream to the eggs and continue to beat as much an air as it is possible into the eggs. Season to  taste with salt. Stir in the coriander paste. Add shredded hash vegetables to the mixture and some kaffir lime leaves on the top. Bake in preheated  oven (356 F degrees) for 20-25 minutes.

Näytti herkulliselta ja oli minun makuun.

Munakkaan voi tehdä ihan oman maun mukaan. Itse olen allerginen monille ruoka-aineille ja mausteille, joten valikoima minun osaltani on aika suppea.

Looked delicious to me and it was tasty. That was the main meaning, hih.

One can make this with all kind season vegetables and spices. Also one can use milk, cream, water etc instead of the soya cream.

I am so allergy for many foodstuff and spices, so there are a limit among of supplies for me at a grocery. I'm happy for my food and that is the most important thing after all.